Seitsemän veljestä, luvut 13-14

Kolmannessatoista luvussa veljet lähtevät ottamaan Jukolan takaisin itselleen. Matkalla he törmäävät lukkariin, joka ei olekaan niin vihainen enää kuin aikaisemmin, vaan tervehtii poikia iloisesti ja jää juttelemaan heille. Jatkettuaan matkaansa, veljet kohtaavat Rajamäen rykmentin. Mikko ottaa veljet suopeammin vastaan kuin Kaisa, joka onkin ilkeä veljille. Lukkari kuitenkin puuttuu asiaan ja kertoo poikien olevan rehtejä nykyään. Rajamäet uskovat lukkarin sanoja ja lähtevät veljien luo juhliin, joihin lukkarikin on menossa. Seuraavaksi vastaan tuli Kolistimen ukko, joka ei oikein piitannut veljistä. Hetken matkaa kuljettuaan tuli Männistön muori ja hänen tyttärensä Venla, veljesten ihailun kohde, ja heidätkin pyydettiin mukaan juhliin.

                      Juhani ja Männistön muori keskustelevat jossakin vaiheessa juhlia ja muori ilmoittaa, ettei ole estettä Juhanin ja Venlan rakkaudelle. Keskusteltuaan Aapon ja lukkarin kanssa, menee Juhani sisälle Venlan luo ja ottaa tätä kädestä sanoen: ”olkoon lausuttu.” Näin he menevät kihloihin.  Veljet sopivat myös riitansa Toukolan poikien kanssa, jotka ovat tulleet juhliin myös pienen suostuttelun jälkeen.

                      Neljännessätoista luvussa veljet jakavat Jukolan ja Impivaaran keskenään. Juhani ja Venla saivat kolme lasta, kaksi tyttöä ja pojan. He asuivat Jukolan toisessa puolessa. Aapo oli Jukolan toisen puolen isäntä. Hän otti vaimokseen Konkkalan Hinriikan, joka oli sievä ja kiltti nainen. Aaposta tuli myös seuraava lautamies Mäkelän kuoltua. Tuomas taas sai Impivaaran toisen puolen ja meni naimisiin Härkämäen ainoan tyttären kanssa. Nainen oli jalo ja vakava, salskea ja riipeä ja tyyni. Lauri sai Impivaaran toisen puolen ja otti vaimokseen Kuokkalan talon toisen kaksosen, Timo otti toisen. Laurin vaimo oli leveärintainen ja kimakkaääninen. Timo asui Kekkurin torpassa vaimonsa kanssa. Vaimo oli siskonsa vertainen: tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkainen. Hänen sydämensä oli kuitenkin hellempi. Eero muutti Vuohenkalman torppaan. Hän oli uusi jahtivouti, viisas ja toimelias. Vaimona Eerolla oli Seunalan hoikka tytär. Anna oli liinatukkainen ja kainosilmäinen. Vain Simeoni jäi ilman vaimoa, kun muut viettivät mukavaa perhe-elämää. Hän asui vanhassa Jukolassa.

                      Veljien asema parani loppua kohden ja heidän valtansakin kasvoi. Aluksi heitä vihattiin ja pelättiin, lopussa heitä arvostettiin eikä heillä ollut riitaa aikaisempien vihamiestensä kanssa.

Seitsemän veljestä, luvut 10-12

Kymmenes luku alkaa, kun veljet leikkaavat viljasadon, vievät sen pirttiin kuivumaan ja vievät jyvät Viertolalle. Tällä vilja määrällä veljekset maksoivat noin puolet velastaan, loput sovittiin maksettavan sillä, että Viertola saa kerran viljellä veljesten huhdassa ja palauttavat kaikki härän vuodat hänelle. Veljet jättivät itselleen viljasta kuitenkin osan ja päättivät alkaa keittämään viinaa. Sitä he sitten joivat muutaman viikon kunnes päättivät lähteä Hämeenlinnaan ostamaan viinalla muita tavaroita. Reissuun lähtivät Simeoni ja Eero. Heidän matkansa kesti viikkoja eikä poikia näkynyt. Kun he vihdoin tulivat, olivat he huonossa kunnossa, samoin kuin heidän hevosensa. Muut veljet eivät pitäneet asiasta, vaan antoivat Eerolle selkäsaunan. Simeoni lähti metsään karkuun ja oli siellä jonkin aikaan, kunnes veljet löysivät hänet.

                      Kymmenennen luvun lopussa veljet päättävät lähteä kirkkoon, koska luulevat, että on sunnuntai. Kun he pääsevät kylälle, on menossa huutokauppa ja tajuavat veljet, että onkin maanantai. Hetken päästä tulevat Toukolan pojat vastaan ja tappelu syntyy taas. Tappelu on raju, mutta onneksi Kyösti, veljesten ystävä, saapuu paikalle ja puolustaa heitä.

                      Yhdennessätoista luvussa veljet tapaavat nimismiehen, jonka luulevat tulleen tappelun takia. Todellisuudessa nimismies tulikin kertomaan, ettei provasti enää vihoitellut heille. He kuitenkin piileksivät metsässä pari päivää kunnes palaavat kotiin huomatessaan, ettei vaaraa kruununmiehistä ole. Veljet päättävät myös opetella lukemaan ja pistävät Eeron menemään oppiin ja opettamaan sitten muut lukemaan. Näin tehtiin ja lopulta kaikki oppivat lukemaan.

                      Kahdennessatoista luvussa veljekset ovat siis oppineet lukemaan ja ovat muutenkin muuttaneet tapojaan. Viinaa ei juoda enää lähes ollenkaan ja metsästys ja maanviljely on otettu huomioon kunnolla. Niistä on tullut tärkeä osa ja peltoa raivataankin aina vain lisää. On mennyt kymmenen vuotta Jukolan vuokraamisesta ja veljet päättävät kunnostaa senkin, kun nahkapeitturi on lähtenyt. Tässä luvussa he menevät myös provastin tutkinnolle ja tämä huomaa, että veljien lukutaito on moitteeton. Hän huomaa myös, että usko on pojilla vilpitön ja he saavatkin nahkakantiset testamentit.

                      Valta provastilta, nimismieheltä ja Viertolalta on hieman hellittänyt ja poikien asema muutenkin parantunut. Ei heidän asemansa täydellinen ole, mutta parantunut kuitenkin. Veljet ovat muutenkin aikuistuneet paljon eivätkä tee niin paljon typeryyksiä kuin ennen.

Seitsemän veljestä, luvut 7-9

Seitsemännessä luvussa veljekset palaavat Impivaaraan ja rakentavat uuden talon. Tässä luvussa kerrotaan myös Taula-Matista, joka oli ainoa veljesten ystävä. Taula-Matti oli kova metsästämään ja oli kertonut tarinoita reissuistaan veljeksille. Veljet päättivät lähteä metsästämään karhua, joka oli tappanut Viertolan härän. He onnistuvat lopulta tehtävässään, mutta myöhemmin Viertolan kymmenen härkää hyökkäävät veljiä kohti ja he tappavat niistä seitsemän. Hetkeä myöhemmin Viertolan loput 33 härkää hyökkäävät vihaisina veljiä päin ja he lähtevät karkuun. He päätyvät lopulta Hiidenkivelle ja viettävät siellä neljä päivää ilman ruokaa.

Kahdeksannessa luvussa neljäntenä päivänä Hiidenkivellä veljet ampuvat kaikki härät ja pääsevät pois kiveltä. Viertola saapui kymmenen miehen voimalla kiven luo ja on härkiensä tappamisesta hyvin vihainen. Yhdeksännessä luvussa saapuu taas lautamies Mäkelä veljesten luo. Hän tulee puhumaan Viertolan lähettämänä härkien tappamisesta. Viertola on näet vienyt asian käräjille. Juhani ja Aapo menevät kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin puhumaan Viertolalle ja he saavat asian sovittua ilman käräjiä. Veljet lupaavat hänelle suuren osan sadostaan ja alkavatkin kasketa peltoa.

Veljesten asema on hieman parantunut, mutta ei edelleenkään ole kovin hyvä, lieneekö veljesten kypsyminen vaikuttanut asiaan kuitenkin hieman. Kuitenkin Viertola inhoaa veljiä aluksi, mutta asenne heitä kohtaan muuttuu positiivisemmaksi. Myös Mäkelällä ja provastilla on veljiin edelleen valta.

Seitsemän veljestä, luvut 4-6

Neljännessä luvussa veljekset palaavat Jukolaan ja päättävät mennä saunaan parantelemaan haavojaan, jotka olivat saaneet tappelussa Toukolan poikien kanssa. Saunottuaan pojat menevät nukkumaan ja aamulla herättyään huomaavat saunan palaneen. Veljekset lähtevät katsomaan entistä saunaansa ja pian lautamies Mäkelä saapuu paikalle. Hän on oiva ja suopeamielinen, mutta veljet luulevat, että hän tulee tappelun takia. Todellisuudessa Mäkelä tulee provastin käskystä sanomaan pojille, että heidän on mentävä kirkolle sunnuntaina jalkapuuhun istutettavaksi. Syy moiseen on lukkarin ikkunan rikkominen ja häneltä karkaaminen sekä provastin pilkkaaminen ja häpäiseminen Kaisan kautta. Provasti on myös määrännyt veljet opettelemaan lukemaan aapista ja vähäkatekismusta.

                      Neljännen luvun lopussa mainitaan nahkapeitturi, jolle veljekset vuokraavat Jukolan kymmeneksi vuodeksi. Veljekset itse suunnittelevat muuttoa Impivaaraan ja muuttavatkin sinne viidennen luvun alussa. Viidennessä luvussa kerrotaan myös tarina veljesten isoisästä sekä hirmuisesta peikosta, joka muinoin asui Impivaaran luolassa. Veljet luulevat peikon tulleen heidän pihalleen, mutta se onkin heidän oma hevosensa, joka on kierinyt mudassa eivätkä veljet siksi pimeässä sitä tunnistaneet.

                      Kuudennessa luvussa veljet saavat talonsa valmiiksi. Heillä ei ole ruokaa, joten he elävät luonnon antimilla. Jouluna he juhlivat rajusti ja talo syttyy palamaan. Kaikki veljet pelastuvat, mutta heillä on yllään vain paita. Pakkanen on kylmä eivätkä veljet voi jäädä ulos. He päättävät lähteä takaisin Jukolaan nahkapeitturin luo. Nahkapeitturi ja hänen vaimonsa ottavat veljet luokseen ja he asuvat siellä kevääseen.

                      Näissä kolmessa luvussa on provastilla suuri valta veljiin eikä heidän asemansa ole edelleenkään hyvä. Nahkapeitturi ja hänen vaimonsa ovat ainoat, jotka edes vähän pitävät veljistä.

Seitsemän veljestä, luvut 1-3

Kolmessa ensimmäisessä luvussa kuvataan muutama ryhmä ja yksittäisiä henkilöitä. Aivan kirjan alussa esitellään päähenkilöt, seitsemän veljestä, jotka ovat vanhimmasta nuorimpaan: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Veljeksistä Tuomas ja Aapo sekä Timo ja Lauri ovat kaksosia. Juhani on kirjan alussa 25-vuotias ja Eero 17-vuotias, muiden ikää ei kerrota. Veljekset ovat harteikkaita ja tukevia sekä pitkiä, lukuun ottamatta Eeroa, joka on vielä lyhyt. Veljet jäävät myös orvoiksi ja heidän pitää pärjätä omillaan. Kirja kertookin heidän elämästään Jukolassa, jossa he elävät keskenään.
    Toisessa luvussa veljet päättävät lähteä lukkarille kouluun, vaikka ovat opiskelua aina halveksineet. Ennen lukkarille lähtöä he kuitenkin käyvät kosimassa Männistön Venlaa, joka heitä kaikkia kovasti kiinnostaa. Kukaan heistä ei kuitenkaan onnistu asiassa, vaan Venla antaa kaikille rukkaset.
    Matkalla lukkarille veljiä vastaan tulee Toukolan pojat, jotka laulavat pilkkalaulua veljistä. Veljet suuttuvat asiasta eivätkä pysty hillitsemään itseään, vaan asiasta syntyy tappelu. Pojat kamppailevat kauan, mutta tappelu päättyy Jukolan veljesten voittoon.
    Kolmannessa luvussa veljet ovat päässeet jo lukkarille. Heitä ei kuitenkaan aakkosten opettelu kiinnosta ja Juhani ja Timo ovatkin jo joutuneet häpeänurkkaan. Eero tosin on ollut ahkera ja oppinut jo tavaamaan. Lukkarilla on suurin valta kirjan alussa. Sen voi päätellä jo siitä, etteivät veljet olleet saaneet yhden päivän aikana ruokaa ollenkaan. Kun lukkari vihdoin antaa luvan syödä, veljet kapinoivat eivätkä syö, vaan karkaavat rikkomastaan ikkunasta.
    Karattuaan lukkarilta veljet juoksivat nummen harjulle ja jäivät sinne. Siellä he rakensivat itselleen leirin, juttelivat ja lauloivat. Karkumatkalla, nummen harjulla, heidän ohitseen kulkee Rajamäen rykmentti, ympärikulkeva perhe, johon kuuluu isäntä Mikko, emäntä Kaisa ja heidän viisi lastaan. Mikko on lyhyt, käpeä mies, joka kaupittelee pikiä. Kaisa taas on kuppari. Hekään eivät pidä veljeksistä, vaan halveksivat heitä haukkumalla kierteleviksi ryöväreiksi ja raateleviksi pedoiksi.
    Veljet etsivät illan tullen yösijaa ja menevätkin Tammiston taloon yöksi. Kyösti majoittaa heidät luokseen ja onkin ainoa, joka pitää veljeksistä. Hän pitää veljiä parhaina ystävinään.
    Veljesten asema on siis todella huono, heistä ei pidä juuri kukaan. Lähes kaikilla muilla on heihin valta. Veljeksistä suurin valta on Juhanilla, mutta hänkään ei päätä asioita yksin, vaan veljet päättävät kaiken yhdessä.