Kolmannessatoista luvussa veljet lähtevät ottamaan Jukolan takaisin itselleen. Matkalla he törmäävät lukkariin, joka ei olekaan niin vihainen enää kuin aikaisemmin, vaan tervehtii poikia iloisesti ja jää juttelemaan heille. Jatkettuaan matkaansa, veljet kohtaavat Rajamäen rykmentin. Mikko ottaa veljet suopeammin vastaan kuin Kaisa, joka onkin ilkeä veljille. Lukkari kuitenkin puuttuu asiaan ja kertoo poikien olevan rehtejä nykyään. Rajamäet uskovat lukkarin sanoja ja lähtevät veljien luo juhliin, joihin lukkarikin on menossa. Seuraavaksi vastaan tuli Kolistimen ukko, joka ei oikein piitannut veljistä. Hetken matkaa kuljettuaan tuli Männistön muori ja hänen tyttärensä Venla, veljesten ihailun kohde, ja heidätkin pyydettiin mukaan juhliin.
Juhani ja Männistön muori keskustelevat jossakin vaiheessa juhlia ja muori ilmoittaa, ettei ole estettä Juhanin ja Venlan rakkaudelle. Keskusteltuaan Aapon ja lukkarin kanssa, menee Juhani sisälle Venlan luo ja ottaa tätä kädestä sanoen: ”olkoon lausuttu.” Näin he menevät kihloihin. Veljet sopivat myös riitansa Toukolan poikien kanssa, jotka ovat tulleet juhliin myös pienen suostuttelun jälkeen.
Neljännessätoista luvussa veljet jakavat Jukolan ja Impivaaran keskenään. Juhani ja Venla saivat kolme lasta, kaksi tyttöä ja pojan. He asuivat Jukolan toisessa puolessa. Aapo oli Jukolan toisen puolen isäntä. Hän otti vaimokseen Konkkalan Hinriikan, joka oli sievä ja kiltti nainen. Aaposta tuli myös seuraava lautamies Mäkelän kuoltua. Tuomas taas sai Impivaaran toisen puolen ja meni naimisiin Härkämäen ainoan tyttären kanssa. Nainen oli jalo ja vakava, salskea ja riipeä ja tyyni. Lauri sai Impivaaran toisen puolen ja otti vaimokseen Kuokkalan talon toisen kaksosen, Timo otti toisen. Laurin vaimo oli leveärintainen ja kimakkaääninen. Timo asui Kekkurin torpassa vaimonsa kanssa. Vaimo oli siskonsa vertainen: tukevarintainen, keikkanokkainen ja ruskeanahkainen. Hänen sydämensä oli kuitenkin hellempi. Eero muutti Vuohenkalman torppaan. Hän oli uusi jahtivouti, viisas ja toimelias. Vaimona Eerolla oli Seunalan hoikka tytär. Anna oli liinatukkainen ja kainosilmäinen. Vain Simeoni jäi ilman vaimoa, kun muut viettivät mukavaa perhe-elämää. Hän asui vanhassa Jukolassa.
Veljien asema parani loppua kohden ja heidän valtansakin kasvoi. Aluksi heitä vihattiin ja pelättiin, lopussa heitä arvostettiin eikä heillä ollut riitaa aikaisempien vihamiestensä kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti